Asiaa hevostaidosta

 Hmm..moniko miettii kuullessaan sanan luonnollinen hevostaito tai horsemanship, uskaltaako edes ottaa asiasta selvää ihan itse. Ne urbaanilegendat "hevoskuiskauksesta" hieman ehkä arveluttavat. Pitääkö ihan sitten samantien riisua hevoselta kengät, viskata kuolaimet kuuseen killumaan, lempata puu/lasikuiturunkoinen enkkusatula suohon ja pukeutua itse säkkiin ja tuhkaan ja ruoskia itseään julkisesti ja anoa anteeksi antoa kaikesta pahasta mitä on tullut tehtyä ja ajateltua kaikkina vuosina mitä on hevosrotua hitaasti kiduttanut hengiltä, tai ainakin jotain siihen suuntaan??? Täytyykö vain hitaasti hyväksyä tosiasia, että hevonen kuuluu aavoille preerioille villinä ja vapaana, ilman ilkeää ihmistä satuloineen ja valjaineen. Pitääkö vaan tyrkätä hevonen 24-7 pihalle räntäsateeseen tutisemaan loimenkin alla, mutta saikohan loimea edes käyttää jos tekee maastakäsinhommia???

Tai kyllähän nuo GURUT  ne hommat osaa. Muutamassa minuutissa hevonen toimii sivustakatsojan silmissä kuin unelma, vaikka se piti raahata paikalle puolen kylän toimesta ja seuraava osoite olisi ollut korkealaitainen..Onneksi niitä ei enää EU-suomessa paljon kylillä näe pyörimässä, ainakaan hevosen keruussa(sarkasmia, sarkasmia)...Helppohan se on kun niillä on aikaa ja rahaa ja niillä on niin hyvät hevoset, mutta kun tää miun vaan on niin vaikee....

Tässä muutamia ajatuksia jotka ovat ehkä vilahtaneet siunkin silmiesi editse, mikäli olet asiaa pysähtynyt pohtimaan.(Seuraavat asiat ovat täysin omia henkilökohtaisia mielipiteitäni ja matkanvarrella opittua asiaa. Millään tässä kirjoittamallani asialla ei ole tarkoitus loukata ketään tai mitään oppisuuntaa. Sekä tällä kirjoituksella raapaisen vain hieman pintaa hevostaitokoulutuksesta)

Siis mietitäämpä hieman mitä on hyvä hevostaito- good horsemanship- hyvä hevosenlukutaito tai luonnollinen hevostaito-Natural Horsemanship, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.

Hyvää hevostaitoa on yksinkertaisesti kyky lukea hevosta, tuntea hevosen seuraava liike, olla ajantasalla hevosen mielen kanssa. Kykyä tehdä työtä hevosta ja sen kehoa kuunnellen, että annamme hevoselle aikaa oppia asiat juuri siinä tahdissa mihin kukin yksilö pystyy, niin henkisesti, kuin fyysisestikin.Kykyä kuunnella hevosta että pystymme pitämään sen mielen ja fysiikan kunnossa siinä työssä mitä hevoselta kulloinkin pyydetään.

Siihen ei tarvita sen paremmin porkkanakeppiä, kuin klikkeriäkään, ei sen paremmin be nice- tai dual-halteria, kuin muitakaan kalliita kaupallisia hevostaito apuvälineitä. Hevosen peruskoulutukseen riittää vallan mainiosti tavalliset nivelkuolaimet tai 3-pala tai suorat nivelellä ja tavalliset narupäitset tai sidepull. Satula onkin sitten oma makuasia mitä tahtoo käyttää. Siinä ei tarvita apuohjaviidakkoa tai juoksutusvaljaita. Keep it simple, stupid. Eli yksinkertainen on kaunista ja selkeää. 

Ainoa apuväline mikä on tärkeä, on meidän oma mielemme. Että me olemme valmiita käyttämään aikaa hevosen kanssa muuhunkin kuin juuri ja juuri ratsastukseen tai ajamiseen. Että olemme valmiita tarpeen vaatiessa muuttamaan omaa näkemystämme ja vaihtamaan työtapojamme työssämme hevosen kanssa. Ja että muistamme käyttää tuntua ja luottaa omaan tuntumaamme hevosesta ja tilanteesta missä ollaan.

Hyvä hevostaito ei ole haudanvakava asia. Fanaattisuus on, kaikessa toiminnassa hevosen kanssa, jos se lipsahtaa liiallisuuden puolelle ja kadotamme samalla terveen maalaisjärjen.

Kengättömyys sopii jollekin hevoselle ja toiselle ei. Kuolaimettomat suitset sopivat jollekin ja toisille taas ei. Pihatto sopii joillekin hevosille, toisille taas ei. Toiset pitää loimittaa, toiset elävät koko elämänsä onnellisen tietämättömänä moisesta keksinnöstä ja jotkut hevoset varsin mallikkaasti riisuutuvat siitä aivan omatoimisesti heti kun silmä välttää.Kuka ratsastaa länkkärisatulassa, kuka taas enkkusatulassa ja rungottomillakin on oma käyttäjäkuntansa jne. Pääasia on että hevosella on hyvä olla siinä ympäristössä missä se on. Se saa toteuttaa lajille ominaista käytöstä niin pitkälle kuin se vain on mahdollista toteuttaa. Se ei tosiaankaan tarkoita sitä että hevoset ovat 12h ulkona kaatosateessa ja jäätävässä tuulessa vain siksi että siellä pitää olla. Maalaisjärjen käyttö on sallittua.

Maastakäsintyön/pyörökoulutuksen harjoittaminen ei vaadi garderoobin uusimista.Usein se jopa helpottaa omistajan rahapussia, koska voi todellakin lopettaa kaiken ylimääräisen apuvälinesoopan hankkimisen.(Tästä neuvosta tuskin hevostarvikekauppiaat hurraa huutelevat, koska kaikki pakkoremmit, nippelit ja nappelit mitä he kauppaavat on  juuri sitä mitä sie tarvitset selvitäksesi villipetosi kanssa...) Se ei vaadi muuta kuin että katsoo himpun verran tarkemmin, että hevosen varusteet ovat varmasti sopivat. Ja että itsellä se kypärä pysyy tukevasti päässä edes kotona treenatessa ja turvaliivi ja tarpeelliset heijastimet tulee puettua päälle maastoon lähdettäessä. Ja yleisillä teillä liikkuessa katsotaan että pysytään siinä askellajissa, missä tilannehallinta on ajantasalla. Turvallisuudesta huolehtiminen, omasta ja hevosen, on hyvää hevostaitoa.

Muutama työkalu on , mitkä helpottavat maastakäsin- ja pyörötyön oppimista ja tekemistä ja myös hieman ratsastustakin. Nämä ovat hyvät narupäitset ja kunnollinen 4m köysi ja lippukeppi (kouluraippa, jossa on päässä joko muovin tai kankaanpala). Näillä työkaluilla saa tehtyä kaiken tarpeellisen hevosen koulutuksen kannalta. 

Maastakäsintyön ja pyörötyön tarkoitus on saada hevonen pehmeäksi, keveäksi, selästään ja takaosaltaan toimivaksi yhteistyökumppaniksi, jonka kanssa on turvallista ja mukavaa lähteä päivän töihin. Maastakäsin-pyörötyön tarkoitus on myös monipuolistaa harjoittelua, parantaa yhteistyötä ja molemminpuolista kunnioitusta-ystävyyttä hevosen ja ihmisen välillä. Eli ei tarvitse lopettaa ajamista, ravivalmennusta, koulu-este-kenttäratsastusta jne. mikäli ottaa hevostaitokoulutuksen mukaan työskentelyyn. 

Mutta kun ei ole aikaa noihin narunpyörityksiin ja juoksenteluun pitkin kenttää,kun hevosta pitää kouluttaa/valmentaa/ratsastaa tai ajaa kunnolla...

Se vaatii aikaa- hevosen kanssa työskenteleminen, silloin kun haluamme suhteelta hevoseemme muutakin kuin vain hyvää päivää ja näkemiin asennetta. Moniko on valittanut lääkärissä käydessään ajan puutetta, kun lääkärillä ei ole aikaa kuunnella, olla läsnä, oikeasti välittää ihmisestä joka on tullut vastaanotolle. ja kun sitten viimein kohtaamme lääkärin joka kuuntelee, välittää ja on läsnä, puolet vaivasta tuntuu kadonneelta sen siliän tien jo jutellessa ja pelkästään tiedostaessa että joku aivan todella tekee asialle jotain...Kuinka läsnä ja tarkkaavainen ehdit itse olla kun hevosellasi on jotain kerrottavaa siulle tai vain tarve että joku rapsuttaa sitä jostain mihin se ei itse yletä... Ja se maastakäsintyö vie tasan ja tarkkaan hyvintehtynä esim juuri sen ajan mitä muutenkin verkkaamme hevosta ennen työtä...Siinä meillä on sitten lämmitelty, taipuisa ja kuulolla oleva yhteistyökumppani , jolla selkäännousun jälkeen voi lähteä vaikka suoraan laukkaharjoituksiin jos hyvältä tuntuu...Kuin myös maastakäsintyön tärkeys korostuu myös siinä, että tarkastamme hevosen liikkeiden puhtauden ennen ratsastusta/ajamista. Jokaisen hevosenomistajan tulee tuntea vastuunsa ja opetella näkemään ja tuntemaan ero puhtaan ja epäpuhtaan liikkeen välillä ja pienimpäänkin epäpuhtauteen on suhtauduttava vakavasti. 

Harmi että vieläkin törmää tietämättömyyteen, suvaitsemattomuuteen ja ymmärtämättömyyteen hevostaitoasioista puhuessa. Ihmisen pitäisi olla oppiva, kehittyvä olento. Miksi sitten niin kynsin hampain tapellaan uuden oppimista vastaan ja yritetään estää ilo uuden oppimisesta niiltäkin, jotka uskaltavat opetella? Paljonko ihminen on kehittynyt inkvisition ajoista, jolloin toisinajattelijat vain tyynesti poltettiin roviolla tai hukutettiin noitina?

Sitten tietysti törmätään asiaan että minkäs metodin mukaan sitten pitäisi työskennellä...oppisuuntia kun on yhtä monta kuin kouluttajiakin. Asiaan on ytimekäs vastaus; Kaikki tiet vievät roomaan. Eli käykää mahdollisimman monien kouluttajien kursseilla, vierailkaa heidän talleillaan, lukekaa, katsokaa, tehkää ja kokeilkaa. Mikä toimii teillä ja hevosellanne, pitäkää. Mikä ei toimi, hylätkää. Olkaa kriittisiä ja kysykää miksi mitäkin tehdään, mihin se vaikuttaa, miltä sen pitäisi tuntua kun se menee oikein. Hyvä kouluttaja osaa antaa vastaukset näihin kysymyksiin, havainnollistaa asiat maastakäsin ja ratsain. Hyvä kouluttaja rakentaa tunnun hevoselle ja se säilyy oppilaan tunnettavana juuri sen aikaa että oppilaalle selviää mihin tulisi pyrkiä. Tunnulla on tapana kadota, mikäli oppilas ei ole vielä kykenevä pitämään sitä hevosessa yllä. Mutta se on siellä ja tulee takaisin kun oppilas sen oppii löytämään ja ylläpitämään. Mikään asia ei kehity ja valmistu päivässä- viikonlopussa, edes viikossakaan...Muistakaa tämä kun käytte katsomassa ns.ongelmahevosdemoja. Se mitä näette on alku, ensimmäinen päivä josta se työ vasta alkaa...

Miten sitten aloitetaan...

Ihan kuin missä muussakin uudessa asiassa, helpoimmalla mahdollisella tavalla ja hitaasti edeten. Eli otetaan harjoittelukumppaniksi se tallin kiltein ja ymmärtäväisin hevonen, joka kestää niin ajoitus-kuin liikevirheetkin. Kaikki tekevät virheitä oppiessaan. Se on osa oppimisprosessia. Vaikein tilanne on silloin kun oman hevosen kanssa on mennyt asiat solmuun ja vasta silloin, kun kaikki muu on käyty läpi, ollaan valmiita antamaan tilaisuus hevostaidolle. Siinä tarvitaan juuri sitä auttavaa kättä, joka avustaa ensin hevosen oikeille urille ja sitten omistajan. Monasti vain se ongelma näissä tilanteissa on se että ns. ongelmahevoset ovat jo niin herkistyneet ihmisten virheille, että niiden kyky sietää pientä epävarmuutta toiminnassa on erittäin alhainen ja ne myös jäävät herkästi kiinni oppilaan virheisiin ja huomauttavat niistä erittäin voimakkaasti. Mutta hyvässä ohjauksessa ja ajan kanssa tulos on useimmiten positiivinen molempien kannalta:)

Mie niin toivoisin että maastakäsin/pyörötyöskentely opeteltaisiin todellakin ns.ongelmattomien hevosten kanssa, jos vain suinkin mahdollista. Se että on vaikkapa jo vuosia tehnyt hevosten kanssa töitä ei tarkoita sitä että voidaan heti kiivetä perä edellä puuhun ja ruveta työstämään pahimpia painajaisia tai ääriherkkiä hevosia. Se on aivan sama kuin hypättäisiin suoraan polkupyörän selästä 1100:n moottoripyörän satulaan ja baanalle. Siitä voi selvitä ok, mutta myös ei. Samoin jos otetaan heti alussa isompi pala mitä osataan haukata, ihminen niin monasti toteaa metodin olevan täysin turha ja tehoton, vaikka kyse onkin ehkäpä juuri omasta osaamisen puutteesta.

Hevostaidon tarkoitus ei ole olla sen paremmin uusi uskonto kuin myöskään fanaattinen kaiken muun elämän poissulkeva asia. Hyvä hevostaito on nimenomaan monipuolista harjoittelua kaikissa hevostelun lajeissa. Niin kilpa- kuin puskaratsastuksessakin. Tuntua- ajoitusta ja tasapainoa- täydellistä parityöskentelyä hevosen ja ratsastajan/ajajan välillä. Harmoniaa, jossa molempi osapuoli nauttii toistensa seurasta-turvallisesti ja täysin rinnoin, ilolla ja hyvällä huumorilla höystettynä.

Hevosilla on todella pitkä pinna ja täydellinen huumorin taju. Miten muuten ne kestäisivät meitä kaksijalkaisia tumpeloita pörräämässä ympärillään täysin hevoselle yhdentekevien asioiden puitteissa...Mikäli emme puhu ruokinnasta, harjauksesta ja hanat auki tuulessa viilettämisestä;)  Omat hevoseni ovat saattaneet miut vähän moneen kertaan pysähtymään ja nolostuen toteamaan itselleni ,osaani tyytyen, IDIOOTTI. Mutta joka kerta ne ovat antaneet anteeksi ja hyväntahtoisesti tuupanneet eteenpäin kuin todeten:"Älä välitä, kyllä siekin vielä opit täänkin joskus kunnolla." Varsinkin orini Mikko ja Jaapeli ovat varsinaisia älyn mestareita, ruunaani Turoa unohtamatta, jonka kanssa hiuksia haroessani, olen useammin kuin kerran meinannut siirtyä pitsinnypläyksen mahtavaan maailmaan. Syvällisesti ajattelevia heppuja joita ei voi olla rakastamatta juuri sellaisena kuin ne ovat:) (hmmm.tuon kun muistaisi aina oman ukonturjakkeenkin kanssa...)

Uskaltakaa oppia uutta, lähteä matkalle hevosen mieleen. Heittäkää kerrankin ennakkoluulot romukoppaan ja antakaa palaa. Tutustukaa hevoseenne ja rakentakaa suhde joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Nauttikaa hevostelusta ja antakaa hevosellennekin aihetta nauttia työstä teidän kanssanne. Opetelkaa olemaan hyvä hevosihminen tunnulla- tunteella-suvaitsevaisuudella ja oikeudenmukaisuudella varustettuna, huumoria unohtamatta:)

 "Greatest pleasure in life is to do things that people says you can´t do"

-Walter Bagehot-

(Elämän suurimpia iloja on tehdä niitä asioita mitä muut pitävät mahdottomina tehdä.)

 (Historian havinaa..Greg Shraken kurssilla -95, hevonen Hagens Olivia , Connemara tamma)