ADHD

"Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Me olemme erilaisia ja meillä on erilaisia vaikeuksia ja erisuuruisia vaikeuksia. samanlaisia me emme ole. Mutta me olemme kaikki samanarvoisia."
Märta Tikkanen,Sofian oma kirja

Kirja jonka luin kauan sitten tietämättäni mitään tulostani Villen ja Santerin äidiksi. Kirja jota olen lukenut monta kertaa jälkeenpäin Villen ja Santerin saatua ADHD-diagnoosin v.-97, 3,5v. ikäisenä. Kirja jota suosittelen lämpimästi kaikille ADHD:n kanssa elävälle, kuin myös muitakin Sofian elämästä kijoitettuja kirjoja.
ADHD ei ole taakka. Sen kanssa oppii elämään. Se koskettaa koko perhettä ja se pysyy mukana koko ihmisen eliniän. Se kuinka me vanhemmat, sisarukset, puolisot, sukulaiset, opettajat, työnantajat ja muut ADHD-ihmisen elämään kuuluvat ihmiset otamme asian vastaan, ratkaisee paljon millaiseksi ADHD-ihmisen elämä muotoutuu.
Itse en osaani vaihtaisi. Ville ja Santeri ovat parasta mitä minulle on tapahtunut, muita lapsiani unohtamatta. Siksi ADHD on minulle hyvin tärkeä asia-Kaksinverroin;) varsinkin ADHD tiedon lisääminen ihmisille.

Me olemme olleet melkoisen hyvässä asemassa koko ajan, koska meillä diagnoosi tehtiin jo poikien ollessa hyvin pieniä. Tämä johtui siitä että he syntyivät keskosina ja jo silloin tiedettiin keskosuuden vaikuttavan ADHD:n syntyyn, koska siinä vaiheessa kun pojat syntyivät(vk 32) kaikki aivojen hermopäätteet eivät ole vielä kehittyneet ja näinollen tietoa ns.katoaa matkalla tai välittäjäaineet eivät pysty toimimaan tarpeeksi tehokkaasti. Ylivilkkauden tai ADHD-henkilön liikkumistarve onkin selitetty sillä, että juuri liikkumisella aivojen välittäjäaineet ja hermopäätteet toimivat tehokkaammin ja ADHD-ihmiset pystyvät käsittelemään asiat samalla tavalla kuin "terveetkin" ihmiset. Joten liikkumista ei pitäisi estää kokonaan, vaan kanavoida se johonkin muuhun tekemiseen kuin juoksenteluun paikasta toiseen. Myös ns. alivilkkaat tai ylirauhalliset ADHD-ihmiset tarvitsevat liikettä pysyäkseen ns.hereillä ja pystyäkseen jokapäiväiseen toimintaan. Eli kyllä, ADHD tai tarkalleen ottaen ADD voi olla juuri sillä hiljaisella, tunnollisella luokan tai työpaikan työmyyrällä, jolla kaikki tietävät olevan paukkuja parempaan, mutta jostain syystä kaikki lahjat eivät vain ihan pääse oikeuksiinsa yksilön pienoisen voimattomuuden johdosta. Se tyypillisin selitys ja moite juuri näille ihmisille onkin se että sie pystyisit ihan mihin vain, mutta kun sie olet vaan niin laiska ja saamaton....Myös nämä henkilöt tarvitsevat apua, ehkä vielä enemmän kuin nämä räväkät jokapaikan höylät, millaisiksi hyvissä olosuhteissa ylivilkkaat ADHD-ihmiset kasvavat aikuisina.

Meillä on käyty kaikki läpi puheterapiasta toimintaterapiaan, millä vain saataisiin paras mahdollinen apu hyvään aikuisuuteen. Myös lääkitystä on kokeiltu ja käytetty sen aikaa kun siihen tuntui olevan tarvetta. Vanhempien tärkein tehtävä onkin hyväksyä ADHD ja olla lapsen tukena ja ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan minkä vain voi saada mistä on lapselle apua elämässä eteenpäin. Aina se ei todellakaan ole helppoa, mutta onko vanhemmuus ikinä helppoa. Äitiys ja isyys kun kestää koko loppuiän.Ja myös ihmisiä tulee rakastaa juuri sellaisena kuin me olemme, ei sellaisena kuin me toivomme toisen olevan. ADHD diagnoosi on myös monessa perheessä todella kova paikka, koska usein se on myös perinnöllistä. Koko perheen elämä mullistuu, koska myös toisella vanhemmista, isovanhemmista, sisaruksilla jne. todetaan ADHD. 

 Myö oltiin  31.7.2007 ensimmäistä kertaa ADHD-liiton perhelomalla, Runnin kylpylässä. Paikka on todella sopiva juuri perheloman pitoon ja tuli kerrankin urheiltua kunnolla moneen vuoteen. Ohjelmassa oli mm ongintaa, tikkupulla ja muurinpohjalettu iltoja, 6 km melontaretki, uintia, jokailtainen vertaistukiryhmä(erittäin hyvä). Koko viikon arvosana ainakin omalta osaltani oli 10+. Pojatkin tykkäsivät ja toiveena heillä olisi päästä vielä uudelleen tällaiselle lomalle.

Saman vuoden lokakuussa pääsimme myös ensimmäistä kertaa ADHD-liiton sopeutumisvalmennuskurssille Piispalan kurssikeskukseen..Kurssi oli hieno, kiitos kaikkien järjestäjien, ohjaajien ja vierailleiden puhujien. Erityiskiitos Musiikkiterapeutti Reijolle aivan upeasta työstä kuvionuottisoiton puitteissa: Sen tuloksena saimme nauttia hienosta konsertista torstai iltana, esiintyjinä meidän nuoriso bändien EiDiiHouDii ja The HeviKoivu puitteissa. 3 pv:n treenin tuloksena parempaa musisointia kuin mitä välillä kuulee monella keikallakaan;) Niin ja toinen kiitos  ohjaaja-Miikalle. Kun Lassilta kysyy mitä kurssista jäi mieleen: "Noh tietysti se kun Miikka juoksi seinälle ja heitti takoperinvoltin:)"
Kaikkien kurssin vetäjien kyvyistä ja ammattataidosta ei jäänyt mitään epäselvää, sillä heillä oli ilmiömäinen kyky saada meidät hiukan jäykätkin suomalaiset taipumaan niin lauluun, kuin leikkimielisiin kisoihinkin- Formularallia tottakai turvatyynyjen keralla..Ja kodinkone kuvaelma a`la perheyritykset jne.
Tietopuolista asiaa oli ja juuri sopivasti ja sitä saa sulatella ja sisäistää vielä kauan aikaa. Mutta ennenkaikkea se tärkein koko viikossa oli tavata muita perheitä jotka voivat jakaa saman asian ja päästä puhumaan, sekä vaihtamaan ihan arkisten asioiden hanskaamisen niksejä. Tästä viikosta sai voimaa muutamaksi seuraavaksi vuodeksi ja sitten yritetään päästä taas kun peruskoulu alkaa meidän osalta olla taaksejäävää asiaa. Tällä sairaalla huumorilla asiaa ajatelleena, sehän on niin että ilman ADHD:tä jäisi monesta ilostakin paitsi, vaikkapa tällaisten viikkojen muodossa.
Kotiinpaluu kyllä vaati ja hieman sulattelua, kuten kaikki se  hyvä ruoka mihin viikon aikana tottui ja eritoten se että sen valmisti joku muu....

Kumpa siellä paikalla olleet nuoret, jotka kaikki olivat fiksuja, syvästi ajattelevia, ikäänsä nähden jo liiankin paljon huonoja kokemuksia maailmasta (itsestä johtumattomista syistä) keränneitä, löytäisivät sen oman juttunsa, oman vahvuutensa ja oman paikkansa. Ennenkaikkea uskaltaisivat ottaa avun vastaan silloin kun sitä vilpittömästi tarjotaan, mikä sekin on taatusti vaikeaa, kun maailma on potkinut päähän välillä rajustikin.  

Seuraavassa hyviä pieniä apuja arjen hallintaan ADHD/ADD perheessä. Kopsattu ADHD-liiton kurssimateriaalista.

1. Jaa tietoa asiasta koko perheelle. Monet ongelmat ratkeavat itsestään kun kaikki perheenjäsenet ovat tietoisia asiasta. Jokaiselle herää kysymyksiä, varmista että he saavat vastauksen kysymyksiinsä.

2. Yritä muuttaa ADHD/ADD ihmisen "roolia/mainetta" perheen sisällä. Rooli/maine asettaa ihmisen tietynlaiseen muottiin. Roolin uudelleen muotoileminen perheen sisällä voi luoda valoisampia odotuksia muihin perheen jäseniin.

Jos kaikki odottavat sinun epäonnistuvan , niin todennäköisesti epäonnistutkin. Jos taas sinun odotetaan onnistuvan, näin voi todellakin käydä!

Voi olla vaikea uskoa sitä, mutta ADHD/ADD voi olla pikemminkin lahja kuin kirous. Yritä nähdä ja kehittää myönteisiä puolia ADHD/ADD ihmisessä ja yritä muuttaa hänen perheen sisäistä mainettaan korostaaksesi näitä myönteisiä puolia.

Muista , että tämä henkilö tavallisesti tuo jotain erityistä perheeseen, erityistä energiaa, luovuutta, huumoria.

3. Tee selväksi, että ADHD/ADD ei ole kenenkään syytä. Se ei ole äidin tai isän syytä, ei siskon tai veljen syytä, eikä varsinkaan ADHD/ADD ihmisen itsensä syytä. On erityisen tärkeää varmistaa, että jokainen perheenjäsen ymmärtää tämän. Epäilevät ajatukset että ADHD/ADD on vain tekosyy vastuuttomalle käytökselle tai että ADHD/ADD johtuu laiskuudesta sabotoivat hoitoa.

4. Tee selväksi, että ADHD/ADD on koko perheen asia. ADHD/ADD koskettaa jokaista perheenjäsentä päivittäin, omalla tavallaan. Se vaikuttaa aamutoimiin, se vaikuttaa päivällisen aikana käyttäytymiseen, se vaikuttaa lomiin ja se vaikuttaa hiljaisiinkin hetkiin. Anna jokaisen perheenjäsenen olla osa ratkaisua, samalla tavalla kuin jokainen perheenjäsen on osa vaikeuksia.

5. Kiinnitä huomiota  "huomioinnin tasapainoon" perheen sisällä. Yritä korjata epätasapainoa. Usein, kun lapsella on ADHD/ADD, hänen sisaruksensa saavat vähemmän huomiota. Huomio voi olla negatiivista, mutta ADHD/ADD lapsi saa usein jokatapauksessaenemmän vanhempiensa huomiota päivästä toiseen. Tämä huomion epätasapaino voi aiheuttaa kateutta sisarusten kesken ja myöskin viedä heiltä  jotain mitä he tarvitsisivat. Sisarusten täytyy antaa olla sekä vihaisia, mutta myös avuksi. Älä anna huomion tasapainon mennä niin huonoksi, että ADHD/ADD lapsi dominoi koko perhettä, värittää jokaista hetkeä ja määrittää jokaisen tapahtuman-ja johtaa showta. (kirj.huom. Tämä on se asia mistä mie kannan varmaan loppuiän huonoa omatuntoa, kun meillä vanhemmat lapset pakosta jäi vähän asian jalkoihin. Tupla ADHD on aika uuvuttavaa ja selviytyminen hengissä seuraavaan päivään oli välillä kyllä työn ja tuskan takana..)

6. Yritä välttää "suuria riitoja". Yleisiä kompastuskiviä perheissä(joissa ei ole vielä diagnoosia tai on diagnosoitu, muttei hoidettu) ovat "suuret riidat" ADHD/ADD lapsen ja vanhempien välillä, tai ADHD/ADD aikuisen ja hänen puolisonsa välillä, päivittäiset tahtojen taistelut. Negatiivisuus joka saa voimansa riitelystä kuluttaa koko perhettä. Kuten kieltäminen ja mahdollistaminen kuvaavat alkoholistiperhettä, "jatkuva riiteleminen" voi kuvata ADHD/ADD perhettä.

7. Kun diagnoosi on tehty, ja koko perhe ymmärtää mitä ADHD/ADD on, istukaa alas yhdessä ja tehkää sopimus. Yrittäkää välttää suurta riitaa jotta ette joutuisi jatkuvaan sotatilaan, on parasta oppia neuvottelemaan. Tämä voi teettää kovasti töitä, mutta ajan kanssa jonkinlainen neuvoteltu sopimus voidaan saada aikaan. Sopimus kannattaisi laittaa ylös kirjallisena. Sopimuksessa tulisi näkyä mitä kukin on luvannut tehdä ja mitä on sovittu-jatko toimenpiteet ja seuraukset saavutetuista ja ei saavutetuista tavoitteista. Antakaa sodan loppua rauhanneuvotteluun. jatkuu...