Pyöröaitaus...

Hevosen päiväunissa juuri kuvan kaltainen paikka, jossa kovakalloiset ihmiset saisi koulutettua edes jonkinmoiseen ymmärrykseen ympäröivästä luonnosta...Jo Kopernicus aikoinaan taisteli uskottavuuden kanssa kertoessaan että maa on pyöreä ja aurinko ei kierrä maata..Se pikkuhiljaa uskottiin, muutaman roviolla polttelun jälkeen, mutta edelleenkään ei tunnuta uskovan että maailma pyörii todella auringon ympäri, eikä oman napamme ympärillä....Vähän sinnepäin on pyörötyöskentelykin, vaikka me olemmekin se keskipiste ja hevonen kiertää meitä, siltikään emme voi hallita tai pakottaa hevosta muuttumaan tai poikkeamaan sille ominaisesta käytöksestä. Me voimme vain hyväksyä tosiasiat ja oppia toimimaan sen mukaan. Saada hevonen luottamaan ja hyväksymään meidät hyvänä johtajanaan. Väkivalloin ja pakottamalla saamme kyllä jonkinaikaa jotain tulosta tapahtumaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kahden yksilön välisen kunnioituksen ja tasapainon kanssa. Alkuasukkailla ja kaukaisilla esi-isillämme on ollut kyky elää sopusoinnussa luonnon kanssa, sitä kuunnellen. Miksi se tuntuu olevan meille nykyihmisille äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta? Miksi meillä on niin kova tarve hajoittaa ja hallita? Miksi kaikki voimaan ja määräämiseen ja kiireeseen perustuva on niin paljon helpompi omaksua kuin se mikä perustuu

aikaan, ymmärrykseen ja tuntuun?

Netissä ja useilla muillakin tahoilla on ollut jatkuvasti keskustelua pyöröaitauksen sopivuudesta hevosenkoulutukseen. Tai arvelua onko se hevoselle liian ahdistava paikka. Tai voiko se peräti tuhota hevosen koko tulevaisuuden tai ajaa hevosen hulluuden partaalle...
Kyllä, se voi olla kaikkea tätä, sillä pyöröaitaus on TYÖKALU, jota käyttää ihminen. Ihmisen ammattitaidosta, tunnusta, ajoituksen hallinnasta ja harkintakyvystä on kiinni pyöröaitauskoulutuksen soveltaminen jokaisen hevosen tarpeen mukaan- Eli ihmisen on osattava soveltaa paineen määrä, jota tarvitaan hevosen auttamiseen ymmärtää asiat koulutuksellisesti oikein, jokaisen hevosen perusluonteen ja käytöksen mukaan.Ja ennenkaikkea osattava poistaa paine juuri oikealla hetkellä, jotta saa rakennettua hevoselle syyn tehdä asioita ihmisen pyynnöstä.Lisäksi on osattava katsoa hevosen rakenteelliset edellytykset liikkumiseen ja opetettavan työn suorittamiseen.
Ihminen on vastuussa koulutuksen onnistumisesta, ei pyöröaitaus. Pyöröaitauskoulutuksen oppiminen vie vuosikausia- koko loppuiän, koska jokainen hevonen on yksilö ja tuo oman vivahteensa kouluttajan työhön.
Miun opettajani(Kaikki kiitos ja kunnia Vuoripalon Ristolle, joka jaksoi opettaa, auttaa, vastata ja opastaa eteenpäin esittämään muillekin hankalia kysymyksiä. Parempaa ja perusteellisempaa pohjaa pyörö-ja hevostaitoasioille en olisi saanut mistään:)
aikoinaan antoi tärkeimmän neuvon mitä koskaan olen saanut hevosten kanssa työskentelyyn;" Kuuntele hevosta, se antaa vastaukset kysymyksii ja kertoo miten sitä pitää kouluttaa.."Tosin ensin pitää olla joku kuka neuvoo kysymään oikeita kysymyksiä... Miulla oli onnea saada hyvä opettaja ja hyviä, monenluonteisia hevosia työkavereiksi:)
On myös se kylmä tosiasia että kaikista ei ole kouluttamaan hevosia, ei missään lajissa, pyöröaitaus ei ole poikkeus.
Hevonen saadaan taatusti ahdistumaan, turtumaan ja panikoimaan päälletuloon asti kaikilla muillakin koulutustavoilla ja kaikissa hevostelun lajeissa, sillä kaikkialla missä taito kommunikointiin ja yhteistyöhön loppuu, alkaa väkivalta.
Hyvä hevosmiestaito on myös universaalia, lajista riippumatta.
Meillä suomessa on monia osaavia pyörökouluttajia jotka tekevät tätä rakkaudesta hevoseen ja hevosen parhaaksi, mutta myös valitettavasti niitä jotka haistavat rahan "ihmekoulutuksen" nimissä, hevoskuiskaus on valitettavasti vain legendaa, eikä ole olemassa yhdenpäivän ihmeitä...
Maailmassa on myös niitä hevosia joita ei voi auttaa, mutta siinäkään ei ole kyseessä ettei pyörö sovi hevoselle.

Toinen yleinen virhekäsitys on että pyöröilyhän on vain ongelmahevosten koulutukseen....Väärin, niin väärin. Oikein pyörössä aloitettu, esim. maastakäsin työstetty-takaa-ajettu-satulaantotutettu hevonen luottaa ihmiseen, kunnioittaa tämän tilaa ja osaa jo auttavasti keventää etuosaansa ja ottaa takaosaansa alleen.
Ratsuttaja voi heti jatkaa ratsutusta ja työ on monasti paljon nopeampaa, kuin ilman pyöröä aloitetuilla hevosilla.
Suurin osa suomen pyörökouluttajista on tällähetkellä lännenratsastajia. Niin itsekin, mutta sen ohella suuri rakkauteni on klassinen kouluratsastus ja nimenomaan hevosen kouluttaminen kantamaan itsensä ilman jatkuvaa ohjastukea. Tähän juuri pyörökoulutus on omalla kohdallani osoittautunut parhaaksi perustaksi.
Syy miksi itse aikoinaan kiinnostuin juuri lännenratsastuksesta oli halu löytää tie keveyteen. Kukaan kouluratsastuspiireissä ei silloin(-90-luvun alussa) pystynyt vastaamaan kysymykseeni,kuinka saada hevonen keveäksi, kantamaan itsensä ilman "hauisratsastusta" ja vieläpä yhteistyössä hevosen kanssa.. Itseasiassa edes silloiset lännenratsastuskouluttajatkaan eivät pystyneet vastaamaan tähän vaan vastaukset löysin hevostaitopuolelta, jossa vanha vaquero (kalifornialainen)-tavan mukainen koulutus perustuu vanhaan espanjalaiseen klassiseen ratsastukseen. Hempfling euroopassa käyttää samoja oppeja, tosin hieman poiketen juuri pyörötyöllään, hänhän käyttää picaderoa-suorakaiteen muotoista, päistä pyöristettyä aitausta.
Siis oikein suoritetulla pyörötyöllä hevonen hakeutuu alas ja oppii kantamaan itseään ilman apuohjaviidakkoa. Se vain tapahtuu juuri siinä tahdissa kun hevosen lihaksisto vahvistuu, jotta se kykenee kantamaan itsensä. Apuojilla saadaan kyllä pää alas, mutta puutteellisen lihaskunnon omaava hevonen kipeytyy, liike kuolee ja takaosa jää jälkeen, mutta hei, paketti näyttää hyvältä ja siihen ei mene kauaa aikaa, niin mitäs siitä. Onhan meillä kiropraktikot ja uusia hevosia saa aina kun vanha hajoaa...Nykypäivän kulutusyhteiskuntaa???? Anteeksi lievä purkaukseni, mutta tämän käsittelyn saaneita hevosia on valitettavasti yhä enemmän ja enemmän ja niitä tulee tässä työssä vastaan ihan jatkuvasti. Oikein suoritella jatkokoulutuksella-ratsastuksella ja maastakäsintyöllä hevonen nousee alhaalta ylös ja oppii kantamaan itsensä juuri siinä tahdissa kuin ylälinjan ja takaosan lihakset vahvistuvat= usean vuoden työ! Muistakaa sana monipuolisuus, ei vain yhtä vaan monipuolista harjoittelua joka on molemmille mukavaa:) Hyvät ihmiset avatkaapa klassisen ratsastuksen oppaita, niitä vanhoja ja hyväksi havaittuja ja pysähtykää kerrankin ja kaikessa rauhassa lukekaa mitä siellä on ja alkakaa harjoitella niitä asioita hevostenne kanssa.
Asiansa osaava pyörökouluttaja siis antaa hyvän alun nuorelle hevoselle lajista riippumatta, jatkokoulutuksen onnistuminen onkin sitten ratsuttajan/valmentajan ammattitaidosta kiinni.
Lisäksi pyörössä onnistuu ajo-opetuskin yhden ihmisen toimesta erittäin hyvin. Apua tarvitaan hieman vasta aisoihin ja rekeen/kärryihin siirtyessä. Opetan kaikki omat hevoseni pitkin ohjin ajoon rodusta riippumatta, samoin koulutettavatkin hevoset, koska sillä saadaan mm.työstettyä hyvät pysähdykset.
Takaa-ajo on todella hyvää vaihtelua hevoselle ja yllättävän kinkkistä puuhaa isolla kentällä tötsiä pujotellen, siltaa ylittäen ja voltteja ja kaarroksia harjoitellen, mutta niin mahdottoman mukavaa touhua molemmille:)

Kauanko sitten pyörötyö kestää peruskoulutettavalla hevosella..Sehän riippuu monesta asiasta.
Eniten tietysti hevosen oppimiskyvystä, yhteistyöhalukkuudesta ja fyysisestä kehityksestä. Nyrkkisääntö on noin kuukausi(Poikkeuksena hevoset joilla erittäin korostunut itsesuojeluvaisto ja vahva tietoisuus omasta voimasta ja tilansa hallinnasta, tuplaa ja triplaa aloitusajan), jolloin hevonen ymmärtää mitä siltä pyörössä halutaan, osaa maastakäsintyön alkeet, on satulaan totutettu ja takaa-ajokin on jo sujuvaa. Sekä mikäli sopimukseen kuuluu ratsastajaan totutus, sekin sujuu. Siitä eteenpäin koulutus sujuukin sitten taas hevosen aikataulussa ja normaalin peruskoulutuksen aikahaarukka on 6kk-1v. kun se tehdään nimenomaan hevosta kuunnellen siinä tahdissa miten hevonen asiat omaksuu ja pystyy senhetkisen fyysisen kehityksensä puitteissa suorittamaan.
Ja tässä on kyse siis ns. green broke hevosesta, joka tulee täysin opettamattomana. Ex ravurit ja ongelmahevoset ovat sitten oma lukunsa. Niiden koulutusaika täytyy aina kertoa 1,5:sta tai 2:lla.

Omilla hevosillani käytän mielelläni alkutyöhön vähän ylimääräistäkin aikaa, että perusasiat ovat taatusti hallussa ja lepotaukoja voi ottaa tarpeen vaatiessa. Jolloin perustan luominen ratsastukseen vie hevosesta riippuen 1-2 kk. Vähän lisää jos työstän lassotyön alkeetkin samaan syssyyn. Varsinainen työaika pyörössä/kentällä vaihtelee 20-40 min. Kaikkineen yksi hevonen koulutusvaiheessa vie aikaani 1,5-2h pv.
Ja huom! omaa aikaani, sillä teen itse kaiken alkaen tarhasta hakuun ja päättyen karsinaan tai tarhaan paluuseen, niin omilla kuin varsinkin koulutettavilla hevosilla. Näin rakentuu juuri se mitä haetaan, yhteistyö ja luottamus. Tällä systeemillä ei pidetä mitään 10-20 koulutettavan tallia, sillä tunnit loppuvat päivästä, mutta työn laatu on huomattavasti parempaa ja oma mielikin pysyy työn parissa huomattavasti tyytyväisempänä

Mikä on sitten sopiva ikä aloittaa pyörökoulutus. 1v keväällä pieni jakso jolloin käydään vain ihan perussäkitys läpi ja maastakäsintyön alkeet.1v. syksyllä tai 2v. keväällä ajo-opetus ja mahd. säkitys satulaan. 3v. keväällä totutus ratsastajaan ja toisille perusopetus, toiset jätän kasvamaan ja aloitan vasta 4v.keväällä.....Tai itseasiassa suosin vielä enemmän nuoren hevosen, 3-4v. aloittamista syksyllä, kevät kun tuppaa olemaan vähän hormonimyrskyä murrosikäisille hevosille. Syksy, laidunkauden jälkeen, hormonitoiminnan tasaantuessa on paljon mukavampi aika keskittyä työn touhuun:)


Yllättävää on vieläkin pyörön vähäinen käyttö suomen lännenratsastuspiireissä. Siinä missä pyöröaitaus kuuluu jokaisen lännenratsastustallin( myös paljon muillakin lajeilla, esim tanskalaisen puoliverisiä kasvattavan Viegaard-siittolan kaikki nuoret hevoset aloitetaan pyörössä Australialaisten cowboyden toimesta, ja heidän jäljiltään on ratsutus kuulemma lastenleikkiä.Tosin täytyy todeta että he aloittavat hevoset enemmän perinteiseen tyyliin kuin nyky hevostaitoa käyttäen..) perusvarusteisiin mihin ikinä maailmassa menetkin, suomessa niitä näkee vielä harvassa. Se että ei osaa käyttää pyöröä ei oikeuta leimaamaan sitä hyödyttömäksi kapineeksi ja ivata muita jotka sitä uskaltavat käyttää. Ja toisaalta ihmiset eivät uskalla opetella käyttämään pyöröä "hörhöksi" leimautumisen pelossa.
Positiivinen yllätys on ollut pyörön löytyminen monelta ravitallilta..

Itse henkilökohtaisesti en osaa käyttää moottorisahaa, inhoan sen ääntä ja katkua. Mutta kyllä se vaan on eto peli niin aitatolppien teossa kuin metsätöissä niillä jotka sen käytön hallitsevat. Toiset häthätää kaatavat puun ja karsivat ja pätkivät sen ja joidenkin käsissä sillä saa muovattua mitä hienoimpia taideteoksia. Ja molemman alan ihmisiä arvostan erittäin paljon..

arvostan kyllä myös omia käsiäni...Jos miulle lykätään käteen vanha kunnon pokasaha tai vaihtoehdoksi moottorisaha ja osoitetaan risusavottaa, niin kyllä se moottorisaha alkaa pysyä minunkin käsissä, tai sitten pyydä apua siltä joka homman taitaa. Minkä hiivatin takia mie tekisin tuhannesti turhaa ja vaarallistakin työtä, jos homman voisi hoitaa hieman itseään säästäen. Enkä mie ajattelisi yhtään mitä joku miun risusavotasta ajattelee..Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähäpätöisemmäksi muiden mielipiteet käy. Enää ei ole tarvetta tehdä jotain vain näyttääkseen että osaa, nyt riittää kun tietää itse että osaa hommansa, nauttii siitä mitä tekee ja antaa työn jäljen puhua puolestaan ja se mitä ei osaa, sen opettelee tai antaa niille jotka sen alan hallitsevat..

Siis mikäli epäilet pyörökoulutusta tai olet todella halukas oppimaan pyörön käyttöä, olet tervetullut milloin vain meille päiväksi hevosinesi tai ilman hevosta, joko seuraamaan pyörötyötä tai työstän hevostasi pyörössä ihan ilman maksua tai opetan siuta ilomielin käyttämään pyöröä oikein. Suurin osa ihmisistä oppii käyttämään pyöröä oman hevosensa kanssa sen mitä on tarpeen yhteistyön kehittämiseksi..juju onkin vain siinä, riittääkö hevosen lukutaito ja sopeutumiskyky vieraiden hevosten koulutukseen. Kysymyksen herättääkin monasti että jos hevosalan ammattilaisella on niin huono kyky lukea hevosta ettei pyörö/tai maastakäsintyöstä kertakaikkiaan tule mitään, onko se taito yhtään parempi selästä tai kärrystäkäsin?
Oma missioni ja harras toiveeni onkin, että jonain päivänä suurin osa hevosista aloitetaan pyörössä, oikein, ajan kanssa-ajatuksella.

Mikäli mietit miten löytää itselle pyörö/ratsu/ajo jne. opettajan/valmentajan. Käyppä katsomassa paikan päällä ja katso kouluttajan hevosia, ne kertovat siulle kaiken sen mitä sie haluat tietää  ihmisen tietotaidon tasosta.

Hevospolku-lehdestä löytyy lista suomessa vaikuttavista hevostaito/pyörökouluttajista.

Itse en tulisi enää toimeen ilman pyöröäni, se on miulle yhteistyön ja rauhan tyyssija. Paikka jossa monet hevoset elämänsä ensimmäisen kerran torkahtavat levollisesti ihmisen läheisyyteen ja päästävät irti peloistaan. Pyörö on paikka jossa aika menettää merkityksensä- On vain ihminen ja hevonen-yhteistyö ja hevosen aika.

FEEL - TIMING - BALANCE (Tuntu-Ajoitus-Tasapaino)

-Kaikki haluavat ratsastaa hevosta, mutta vain murto-osa ihmisistä haluaa oppia ratsastamaan hevosen kanssa....-