Ongelmahevoset...hevosongelmat..

ihmishevosongelmat....ongelmaihmiset..

 

  Kun puhutaan ongelmahevosesta, liikutaan hiukan ohuella jäällä. Ongelmia kun on niin kovin laaja kirjo ja syitä ongelmiin vielä laajempi kirjo. Yhtä vakiovastausta tai neuvoa ei ole yhteenkään ongelmaan, vaan aina lähdetään juurta jaksaen selvittämään syytä tilanteeseen. Eli jos otat yhteyttä esim. pukittelevan hevosen puitteissa, asia ei todellakaan korjaannu kertapyöräytyksellä pyörössä tai viikon pikakurssilla...kurjaa mutta totta. Eikä minulla ole tarjota sinulle mitään ihmeitä tai apuvälineitä, millä sie itse voit päästä helpolla... Miulla on vaan parhaassa tapauksessa mahdollisuus tarjota siulle tie hevosen mieleen, joskus myös raskaskin matka omaan mieleesi, mutta jos sie otat haasteen vastaan ja lähdet matkalle, mie voin taata ettet sie tule katumaan:)

Ongelmassa on aina kaksi osapuolta ja joskus ongelman syynä on vain yksinkertaisesti parin kemioiden yhteensopimattomuus esim. kokematon ratsastaja hankkii aivan liian kokemattoman hevosen tai myöskään kiivas kisatykki ei aina ole se paras harraste/opettelukumppani.

Joskus taas mennyt elämä on jättänyt jälkensä hevoseen ja ongelmat purkautuvat esim.paikanvaihdon aiheuttaman stressin seurauksena kunnolla pintaan. Tai jokin menneestä muistuttava tilanne laukaisee paniikin pintaan...

Epäsopivat varusteet ja sopimaton ratsastus/ajotapa tai määrä(liian paljon tai liian vähän hevosen senhetkiseen kuntoon suhteutettuna) tai hevoselta yksinkertaisesti pyydetään liikaa liian nopeasti esim.koulutusvaiheessa, aiheuttavat ja omat vaaratilanteensa. Sekä myös esim.liian runsas väkirehuruokinta tai liian vähäinen korsirehun määrä vaikuttaa myös hevosen vireystilaan. Myös riittämätön suolojen ja energian palautus hikoilua aiheuttavan työn jälkeen jumiuttaa hevosen kuin hevosen nopeammin kuin arvaammekaan, aiheuttaen stoppaamista kesken treenin, pukittelua ja pystyynhyppimistä kipeytyneiden lihasten puitteissa... vaikuttaa myös hevosen kykyyn mennä eteen alas rentona

Siis syitä ongelmiin riittää ihan riittämiin....

Ongelmat siis tulevat esiin pikkuhiljaa tilanteen huonontuessa räjähdyspisteeseen tai pahimmassa tapauksessa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuitenkin aina ennenkuin mitään tapahtuu, hevonen varoittaa tulevasta, koettaa saada ihmisen lopettamaan esim. jatkuva paine ohjista tai pohkeista. Hevonen tuntuu jo monasti epävarmalta lastaus/kuljetustilanteessa, kunnes paniikki ottaa vallan jne....

Kun syitä lähdetään selvittämään tarkastetaan siis ensin fyysiset syyt, eli varusteet, hevosen kropan toimivuus ja  liikkeiden puhtaus.Mikäli ongelman syyt löytyvät tältä puolelta onkin paras apu usein taitava hevoshieroja, kiropraktikko, napra-tai osteopaatti ja tietenkin ell ja mahd. röntgen- tai ultraäänitutkimus

Sitten siirrytään psyykkiseen puoleen, eli kunnioitus-luottamus sektorille.Kunnioittaako hevonen ihmisen tilaa ja koskemattomuutta. Ymmärtääkö se varmasti mitä sen tulee kulloinkin tehdä ja miten toimia minkäkin annetun avun mukaan. Luottaako se ihmisen kykyyn pitää se turvassa jne...

 Kun hevosen tila on katsottu onkin vuoro siirtyä omistajaan. Onko omistajalla aikaa ja kykyä suoriutua joskus vuosiakin vaativasta työstä. Onko omistajalla kykyä ja halua muuttaa joskus koko totuttu ajatus- ja toimintatapa aivan uuteen uskoon. Onko hevosen ympäristö kotioloissa mahdollisuus muuttaa sellaiseksi mitä tarvitaan että koulutustyöstä on hyötyä ja asiat joita muutetaan jäävät pysyviksi toimintamalleiksi. Onko omistajalla kykyä ymmärtää että ne asiat mitä muutetaan eivät häviä hevosen mielestä minnekään, ne vain työnnetään taka-alalle ja opetellaan uudet käytösmallit. Kaikki vanha tulee pinnalle heti mikäli pieneksikin hetkeksi palataan siihen mikä ongelmat aiheutti. Onko omistajalla kykyä ymmärtää, että hevosta tulee rakastaa juuri sellaisena kuin se on. Me kaikki olemme sitä mitä meidän perusluonteemme on ja sitä ei käy muuttaminen. Vuodet hiovat meitä, mutta eivät muuta. Se on elämän kylmä tosiasia, mikä on tullut vastaan monelle jo parisuhde asioissakin. Kaikki elämässä liittyy kaikkeen. Meitä ei pysty muuttamaan, vain ehkä hieman muokkaamaan yhteiskuntakelpoisemmaksi:) Nykyajan yhteiskunta kiireineen on raaka jo ihmisellekin, jolla on ehkä jotain tajua asian tarpeellisuudesta..mutta onko se kiire niin tarpeellista? Asia jota jokaisen tulisi ehkä hieman pysähtyä miettimään kiireen keskellä.

Hevonen ei ymmärrä sanaa kiire, paitsi silloin kun on kyse ehtiä ajoissa syömään....

Hevosen aika on nyt, tässä hetkessä ja noin 3 sekunnin sisällä kaikessa tapahtuvassa, minkä aikajanan sisällä hevonen päättelee onko tilanne missä se on turvallinen vai uhkaava. tuleeko paeta paikalta vauhdilla vai siististi takavasemmalle vai voiko tässä taivaallisessa turvallisuuden tunteessa torkkua tuntikausia rauhassa. Hevonen reagoi siis valonnopeudella kaikkeen uhkaavaan ja aistii meistä samalla nopeudella jokaikisen asian mitä me emme itsekään itsestämme tiedosta.  Siksi aina kun olemme hevosen lähellä me tavallamme koulutamme sitä. Hevonen oppii joka hetki kaikesta mitä sen kanssa teemme ja muodostaa siitä tiedosta käytösmallit ihmisen kanssa toimimiseen.

Sitten vielä sananen niinkin vaikeasta asiasta kuin milloin on aiheellista heittää pyyhe kehään ja luovuttaa. Eli mikäli et saanut jatkuvaa kyllä vastausta kysymyksiin omistaja-kirjoituksen kohdalla, kannattaa harkita tilannetta todella vakavasti. Hevoset ja hevostelu tulisi olla kaikille rentoa, mukavaa harrastusta jossa edes pieneksi hetkeksi nykyihminen saa unohtaa kiireensä, lainanmaksut, simputtavan pomon, pienen palkan, verokarhun jne jne.... Kun myös hevostelu ja parisuhde hevosen kanssa on pattitilanteessa ja omistajalla ei ole henkisiä voimavaroja jäljellä tilanteen korjaamiseen, on lupa luovuttaa. Jokaiselle hevoselle on oikea ihminen tuolla jossain ja jokaiselle ihmiselle on oikea hevonen tuolla jossain. Sen oikean löytyminen vain joskus ottaa oman aikansa. Tämä eitosin tarkoita sitä että ihminen voi unohtaa vastuunsa ja ylimielisesti uskoa osaavansa kaiken ja unohtaa jatkuvan oppimisen tärkeyden. Je kenenkään todellakaan kenenkään ei pidä jäädä kiinni hetkeen mitä tapahtui kun asiat menivät mönkään. Jossittelu on turhaa ajan ja energian hukkaa. Jokainen meistä on tänään viisaampi kuin eilen ja toimii hevosten parissa paremmin kuin eilen. Paranemisen ensi askel on tiedostaa ongelma ja hakea apua. Kysyvä ihminen oppii ja ei ole tyhmää kysymystä. Ja mikäli päättää antaa periksi, senkin suhteen jossittelu on turhaa. Eikä kenelläkään ole aihetta kritisoida päätöstä, sillä se on aina kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Meillä kaikilla on syymme päätöksiimme ja oikeus tehdä päätökset omasta puolestamme.

Mutta mikäli päädymme yhteistuumin käydä työhön käsiksi, otan ensin hevosen työn alle ja opetellaan uudet käytösmallit, että hevoselle tulee asiasta varmuus. Se löytää paikan missä rauhoittua ja alkaa taas luottamaan ihmiseen, löytää rajat ja syyn kunnioitukseen. Sitten samat asiat opetetaan omistajalle ja sitten vasta nähdään tuottaako työ toivotun tuloksen ja ihmis-hevossuhde alkaa perustua kunnioitus-luottamus-ystävyyspohjalle.

Miksi otan ongelmatapaukset aina kotiin koulutettavaksi? Miulla on täällä kaikki tarvittava turvalliseen työhön jo itsenikin kannalta. Lisäksi pitempiaikainen työ tuo paremman lopputuloksen kuin päivä silloin toinen tällöin hevosen kotitallilla. Ja kolmanneksi miulla on tässä kotona sen verran laumaa, että irrota vaikkapa pariksi tunniksi pois pihasta on joskus täysin mahdoton yhtälö.... Siksi en tee ollenkaan ns. keikkahommia edes lähialueella..

Hevonen on täällä juuri sen aikaa, kunnes omistajasta tuntuu varmalta, että pärjätään kotonakin. Omistajan oma turvallisuus ja varmuus opitun toimivuudesta kotioloissa on aina pääasia , sillä se takaa myös hevosen hyvinvoinnin jatkossakin:)